Niiranvaaran Oriasema

Niiranvaaran uusi osoite: http://niira.kolkko.net

Pukatti

VIRTUAALIHEVONEN
VH17-018-0543

Kaapoksi kutsuttu suomenpienhevosori,jonka säkäkorkeus on 142 cm, se on syntynyt 18.10.2016 ja ikää löytyy 9 vuotta. Kaapon on kasvattanut Elina Virtanen ja sen omistaa Loci (VRL-12679). Väriltään ori on kulomusta (splashed white, EeaaffSWn) ja sen koulutustasot ovat Helppo A, 100 cm ja vaativa valjakkoajo.

KTK-II, SLA-I


Lotta selaili myytävien hevosten ilmoituksia. Pienellä naisella oli jo toki yksi hevonen omasta takaa, mutta mikäs siinä, jos sopivamman kokoinen ratsu löytyisi. Naisen sydän sykki takaisin estekentille ja ilmoitus piensuomenhevostammasta pisti silmään. Ilmoituksen tamma vaikutti juuri siltä, että se olisi mennyt kaupaksi heti samana päivänä, kun ilmoitus julkaistiin. Mutta Lotta tarttui puhelimeen, vaikka julkaisupäivästä oli jo reilu viikko kulunut. Suomenpienhevosia kasvattava Elina Virtanen vastasi puhelimeen ja pahoitteli, että ilmoituksen tamma oli jo myyty. Kuitenkin tallista löytyi toinenkin myynnissä oleva hevonen: oripoika, joka oli naisen oma kasvatti. Lotta kiinnostui vielä enemmän tästä orista, joten koeratsastus sovittiin. Ei kulunut kovinkaan kauaa, kun silloisen tallin viimeinen tyhjä karsina sai asukkaan, kun Pukatti muutti yksityishevoseksi ratsastuskoululle. Samoihin aikoihin alkoi Lotan päässä kyteä ajatus omasta tallista, se vain vaatisi hieman aikaa ja rahaa, ja rahaahan heiltä löytyi. Kun oma unelmien pieni maatila oli ostettu ja paikat kunnostettu, tuli Lotan hevosten aika muuttaa omaan kotipihaan, Niiranvaaraan.

Luonne

Rennolla elämänasenteella varustettu Kaapo viihtyy melkein missä vain. Alkuun vaikuttaakin, ettei mikään saa tämän lungisti ottavan orin maailmaa muuttumaan. Seuraavana huomaatkin orin pyytävän leikkiin mukaan naapuritarhan kaveria. Hetken leikki; ravispurtteja, ilopukkeja ja pystyyn nousemisia, näitä nähdään aina paristi päivässä. Uutuuden viehätys ei ole se Kaapon elinehto, vaan arkiset ilot.

Kutsuttaessa tarhan, tai laitumen, portille joko kävelee tai hiljalleen ravaava musta ori antaa itsensä kiinni ja seuraa kiltisti perässä. Harjauksen aikana Kaapu usein alkuun uteliaana ja rauhallisena katselee ympärilleen, kunnes rauhoittuu ja saattaa jopa torkahtaa. Jos kavioita ryhtyy puhdistamaan, kun ori torkkuu, saa hetken muistutella siitä, että ei täällä olla täyspalvelu hotellissa, jotain täytyy itsekin tehdä. Hereillä ollessaan Kaapo kyllä nostaa jalkansa kiltisti ja kannattelee ne itse. Se on sama, mitä orin selkään laitat, Kaapo katsoo hieman kummeksuen. Välillä loimea selkään laittaessa saattaa ori ottaa askeleen sivuun, mutta normaalisti vain katsoo. Kuolainten ja suitsien kanssa ei Kaapolla ole mitään ongelmaa, tosin aina suitsittaessa on muistettava antaa pieni palkinto.

Kaapon selässä istuessaan miettii alkuun, onko tuosta tyynen rauhallisesta hevosesta tullut pikakiituri vai mikä siihen on mennyt. Ori kävelee omatoimisesti pitkää, reipasta käyntiä, mutta pian mukautuu samaan rytmiin ratsastajansa kanssa. Istunnalle herkkä kaveri huomaa kyllä jännityksen ja kuin kysyäkseen, hidastaa vauhtia. Rytmikäs ravi voi olla hankala istua, kuin ompelukoneella ratsastaisi. Voimakas, pyörivä laukka tempaa mukaansa ja jollei ratsastaja ole heti muistuttamassa, saattaa Kaapo kuumua.

Väistöt ja taivutukset onnistuvat tältä näppärältä kaverilta, kun keskittymistä löytyy. Lisäyksistä löytyy yleensä heti voimaa ja ratsastajan kannattaakin olla aina menossa heti mukana. Hidastukset ja pysähdykset eivät taas ole Kaapon pravuuri, vaikka ei oria miksikään käsien lävitse rynniväksi etupainoiseksi jyräksi voi sanoa. Omalla rauhallisuudellaan ja keskikehon hallinnalla saa kyllä orin odottamaan ja herkitysmään myös pidättäville avuille.

Tasaisen reipas Kaapo hieman sytähtää esteillä. Notkea ja näppärä kaveri vaatiikin selkeät avut ja hyvän tuen. Pienissä luokissa myös orin pukkinappula saattaa löytyä, yleensä esteen jälkeen innosta tai huomautuksesta ratsastajan tekemää virhettä kohtaan. Kiukkuamaan ori ei rupea kuitenkaan vaan jatkaa töiden tekoa siitä mihin jätiin. Isommissa luokissa ei enää pelkkä hevosen tekeminen todellakaan riitä, ja huonon ratsastuksen johdosta on useampi rata mennyt siinä, että hevonen hyppää pitkän ja matalan hypyn, tai tulee niin huonoon paikkaan, että puomit rymisevät; joko kiellosta tai pudotuksesta. Esteitä Kaapo ei yleensä lähde kiertämään, mutta ei se mikään mahdotonkaan tapaus olisi tämän orin tuntien.

Maastossa Kaapo on tasaisen varma valinta, mikäli nauttii vauhdista. Ratsastaja saa kyllä päättää suunnan ja askeljalin, mutta nopeus onkin sitten toinen asia. Innokkaasti eteenpäin tarpova, juokseva tai kiitävä ori onkin maastovarma tapaus, eikä se epävarmoissa tilanteissa kuin korkeintaan hidasta ja kysy, uskaltaako tästä nyt mennä. Varsinaisia pelottavia asioita ei olla vielä meidän maastolenkeillä koettu, joten on kovin vaikea sanoa, mikä tätä varmajalkaista oria voisi pelottaa tai miten se silloin käyttäytyy.

Ajohevosena Pukatti on reipas ja herkkä. Herkkyyttä vielä saisi olla vähän enemmän, mutta tutun ohjastajan kanssa on orin helppo kulkea. Tasaisen vahva suorittaja onkin parhaimmillaan tarkkuuskokeessa, kun turha into saattaa häiritä keskittymistä koulukokeella ja kestävyyskokeessa on tasaisen nopeuden löytäminen haastavaa, Kaapo tykkäisi tehdä nopeita spurtteja silloin tällöin, mutta se taas uuvuttaa hevosta.

Arkielämän ulkopuolelle jäävät tilanteet, kuten vieraat paikat eivät ole tätä oria saaneet hetkahtamaan. Ori on kuin kotonaan, kunhan ruokaa on jossain muodossa edes näkyvillä, kun trailerista peruuttaa ulos. Kaapo saattaa vastata toisten hirnuntaan, mutta ei tee itsestään numeroa. Eläinlääkärit ja kengittäjät menevät siinä missä muutkin ihmiset, tosin välillä kengittäjä kommentoikin, että kuvittelisi orin edes vähän paremmin pysyvän tilanteen tasalla.

Sukutaulu

Uuvartti
sph, m, 144 cm
evm
Varttimaili
sh, m, 149 cm
evm
Vipartti
sh, rt, 153 cm
evm
Polanka
sh, m, 151 cm
evm
Niemen Nelli
sph, rn, 143 cm
evm
Nirontiiri
sph, rn, 146 cm
evm
Nieran Kalla
sph, rt, 141 cm
evm
Pinka
sph, rt sw, 140 cm
evm
Pinko-Poika
sph, rt, 143 cm
evm
Erkan-Eko
sph, vrt, 146 cm
evm
Pikkaliina
sph, trt, 143 cm
evm
Arkeetta
sph, vprt sw, 137 cm
evm
Amiraali
sph, m sw, 145 cm
evm
Marketta
sph, rt, 137 cm
evm
  • Sukuselvitys
  • Jalostus
  • Kilpailut
  • Päiväkirja
  • Muuta

i. Uuvartti
Musta, 144 cm säkäinen, Uunoksi kutsuttu Uuvartti on esteratsastuksessa menestynyt pienhevosori. Isän puolelta ravisuku on tuonut vauhtipäätä ja tahdikkaan ravin, mikä toisaalta on kostautunut kouluradoilla. Vauhdikas pikkuori onkin ratsastettaessa hieman malttamaton ja syöksyy esteille salaman lailla. Käsiteltäessä ori on kuitenkin lempeän rauhallinen ja oikea pusuttelu kaveri. Uunoa ei ole paljoa käytetty jalostukseen ja jälkeensä jo eläköitynyt herrasmies on jättänyt vain kymmenkunta jälkeläistä. Ori periyttää hyvää luonnettaan ja vahvaa raviaan.

ii. Varttimaili
Musta, 149 cm säkäinen ravipiireissä Pienenä Mustana tunnettu ori oli ravivarma, vain muutamasti laukannut. Pieni ja sisukas Varttimaili ei voittanut turhan usein, mutta sijoituksia parhaimmilla kausilla tuli lähes joka startista. Pienen kokonsa ja huonon voittoprosentin myötä ei Varttimailia juuri käytetty ravijalostukseen. Pienhevosia ja ratsuja ori jätti jälkeensä hieman enemmän, mutta kokonais jälkeläismäärä jäi viiteentoista. Rohkea ori oli myös jääräpäinen ja määrätietoinen kaveri, suorastaan suomalainen mies konsanaan. Turhaan kuhnailuun ja rupatteluun ei aikaa ollut, työt tehtiin silloin kun piti. Useampaa tallityttä ori myös onkin vetänyt perässään kuin pulkkaa, mutta onneksi hankalat luonteenpiirteet eivät ole jälkipolville periytyneet. Varttimaili lopetettiin 18-vuotiaana, sen karattua ja jäätyä rekan tönäisemäksi.

iii. Vipartti
Rautias, 153 cm korkea, Vipartti toimi menestyksekkäästi ravihevosena ja otti osaa myös muutamaan suurempaan ravikilpailuun. Voittosummaksi lopulta muodostui nykyrahassa lähes 100 000 euroa, eikä ennätyskään jäänyt mitenkään huonoksi. Oria käytettiin jalostukseen harkiten ja jälkeläisiä syntyi noin kolmekymmentä. Orin luonne oli hyvä, vaikka se olikin vähän kovasuinen ajaa useimpien kuskien mielestä. Hyvä ravivarmuus periytyi jälkeläisille, tosin jälkeläiset useimmiten perivät luonnetta enemmän emiltään. Vipartti lopetettiin vanhuudenvaivoihin 26-vuotiaana.

iie. Polanka
Musta, 151 cm korkea tamma oli varsana ostettu ravihevoseksi hyvän suvun takia, mutta nuoruudessa ilmennen jälkeen tamma pääsi siitoskäyttöön iäkseen. Polanka ei ollut mitenkään helppo hevonen, vaan hyvin itsetietoinen johtajatamma, joka kyllä aina osasi testata ihmistä. Ajettavuudeltaan tamma oli kuitenkin hyvä ja omistaja harrasti sillä sunnuntaiajeluita omaksi huviksi. Polanka jätti jälkeensä seitsemän varsaa, joille se periytti rohkeaa, mutta itsetietoista luonnettaan, sekä hyvää ajettavuutta. Lopulta jalkavaivat pahenivat niin pahoiksi, että tamma piti lopettaa 18-vuotiaana.

ie. Niemen Nelli
Ruunikko läsipäinen pienhevostamma, jota kutsuttiin Nelliksi. 143 cm korkea Niemen Ratsastuskoulun kasvatti myytiin lahjakkaalle oppilaalle kisakäyttöön. Koulu- ja esteratsastuksessa aina kansallisella tasolla asti kilpaillut Nelli kuitenkin loukkaantui, minkä jälkeen kilpailu-ura oli ohitse. Hieno ja helposti käsiteltävä, alkuun tahmeaksikin kuvailtu tamma sai elää hyvän loppuelämän asiantuntevassa kodissa. Nelliä ei laitettu kiertoon, ja eläinlääkärin useiden arvioiden jälkeen tamma sai siirtyä siitoseläkkeelle. Nelli sai kaksi komeaa varsaa, rautiaan, jo nuorena ruunatun Nellin Nepparin ja mustan oriksi jääneen Uuvartin. Nelli periytti jälkeläisilleen hyvän käsiteltävyytensä, ihmisläheisyytensä ja pienen kokonsa. Tamma lopetettiin 26 vuotiaana vanhuuden vaivojen takia.

iei. Nirontiiri
Ruunikko, 146 cm säkäinen Nirontiiri myytiin varsana Niemen Ratsastuskoululle, jossa se toimi omistajan yksityishevosena ja sitä käytettiin jalostukseen muutamille tammoille. Nirontiiri kilpaili este- ja kouluratsastuksessa aluetasolle asti kunniakkaasti ja kävi kerran myös kansallisissa kilpailuissa. Nirontiiri oli kantakirjassa kolmannella palkinnolla. Orin luonne oli lauhkea, ratsastettaessa heräteltävä, mutta syttyessään oikein mainio peli, jolta löytyi kaasu, jarru ja ohjaus. Ori kuitenkin oli hieman säikky ja saattoi jäädä puremaan kuolaimeen. Hyvät ratsastusominaisuudet periytyivät jälkeläisille, joita kertyi yhteensä kuusi. Nirontiiri lopetettiin vanhuudenvaivoihin 28 vuotiaana vietettyään aktiivisin harrastehevosen uran.

iee. Nieran Kalla
Rautias, 141 cm korkea, Nieran Ratsastuskeskuksessa kasvatettu tamma, josta se myytiin kymmenvuotiaana Niemen Ratsastuskoululle tallin lopettaessa toimintansa. Uudessa kodissa tamma jatkoi tuntiratsuna ja pääsi kilpailemaan esteillä aluetasolla taitavien oppilaiden kanssa. Nuorena kantakirjattu tamma ei ollut luonteeltaan mikään helppo käsiteltävä, mutta jämäkällä asenteella sen kanssa kuitenkin pärjäsi. Ratsuna sen kanssa sai yleensä käydä myöskin pienen keskustelun aiheesta, että tänäänkin olisi töitä tehtävä niin kuin ratsastaja haluaa. Viisitoistavuotiaana tamma astutettiin Niemen ratsastuskoulun omalla orilla ja varsa peri emänsä hyvän hyppytyylin. Kalla lopetettiin lopulta 23 vuotiaana jalkaongelmien takia.

e. Pinka
Rautias, suurimerkkinen Pinka on 140 cm säkäinen. Tamma on kilpaillut kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa ja on jopa yksilövaljakkona päässyt kansalliselle tasolle saakka. Nopea ja näppärä pikkutamma loistaa tarkkuuskokeella, mutta koulurata niin ratsain kuin kärryt perässä on mukavaa katseltavaa herkän hevosen edetessä täsmälleen pyyntöjen mukaisesti. Pinka on yleensä ottaen reippain ottein käsiteltävä tamma. Se kyllä näyttää kaapin paikan, mikäli ihminen ei sitä tee. Mikään hirviö tamma ei kuitenkaan ole ja sen pinna on yllättävän pitkä. Vaikeimpina kiimapäivinä kyllä korvat käyvät niskassa ja etuhampaat vilahtavat. Tamma on saanut vain yhden jälkeläisen, Pukatin ja varsan tarkoituksena oli ainoastaan helpottaa vaikeita kiimoja. Tamma periytti jälkeläiselleen vahvaa laukkaansa ja herkkyyttään.

ei. Pinko-Poika
Rautias pienimerkkinen Pinko-Poika oli 143 cm korkea. Ori kilpaili kouluratsastuksessa ja oli kantakirjattuna toiselle palkinnolle. Ratsuna ori oli eteenpäin pyrkivä, usein etupäästä raskas, jos ei sitä heti alkuun saanut kuulolle. Pinka-Poika vaati käsittelijältään tarkkoja rajoja, mutta vaaralliseksi tai hankalaksi sitä ei voinut koskaan luonnehtia, lähinnä kokeilunhaluiseksi. Pinko-Poika lopetettiin vakavan onnettomuuden seurauksena tämän ollessa 6 vuotias. Ori kerkesi kantakirjauksensa jälkeen astumaan vain muutaman tamman, joista yksi jäi kantavaksi.

eii. Erkan-Eko
Erinomaisena käyttöhevosena tunnettu vaalenarautias pienhevosori Erkan-Eko toimi Salla Eteläkorven kilpahevosena koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa. Orin oli luonteeltaan hieman jääräpäinen käsitellä, mutta yhteys omistajansa kanssa toimi moitteettomasti. Upeasti ykköspalkinnolla kantakirjattu Erkka oli suuressa suosiossa pienhevosjalostuksessa ja siltä jäikin lähes kaksikymmentä jälkeläistä, sillä silloiset pienhevospiirit eivät olleet kovin suuria ja kaikkien ei tietenkään haluttu olevan sukua toisilleen. Erkka kilpaili aina kansallisella tasolla asti menestyksekkäästi, mikä toi osaltaan orille näkyvyyttä. Ori periytti jälkeläisilleen omalta osaltaan hyvää rakennetta, kokoamiskykyä, liikettä sekä hyppykykä. Erkka lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.

eie. Pikkaliina
Sanna Virtasen talliin syntynyt suomenhevostamma oli pieni jo syntyessään, joten varsa sai nimekseen Pikkaliina. Tummanrautias tamma sai kasvaa rauhassa ja sillä teetettiin ensimmäinen varsa jo ennen ratsukoulutuksen alkua. Tamma myytiin myöhemmin ratsastuskouluun, jossa se sai toimia tuntiratsuna muutaman vuoden, jonka jälkeen se siirtyi seuraavalle omistajalle. Pikkaliina päätyi lopulta kiertoon, sillä sen luottamus ihmisiin kärsi muuttojen myötä. Tamman luonne oli alkuun kultainen, ratsastettaessa hieman hidas avuille, juuri täydellinen aloittelijoiden opetusratsu. Myöhemmin tamma muuttui epäluuloiseksi ja epävarmaksi, mikä näkyi agressiivisuutena. Tamma sai elämänsä aikana kolme varsaa ja se lopetettiin lopulta liian hankalan käytöksen vuoksi.

ee. Arkeetta
Suurilla merkeillä varustettu vaaleanpunarautias Arkeetta oli 137 cm korkea pienhevostamma. Tamma syntyi yksityisessä omistuksessa, mistä se sai ensimmäisen varsansa. Arkeetta myytiin ratsastuskouluun, josta se sopimattomuutensa takia lähti kiertoon ja lopulta päätyi kymmenen vuotta myöhemmin pienhevoskasvattajalle. Arkeettaa usein kuvailtiin vaikealuontoiseksi ja ihmisvihaiseksi, mutta todellisuudessa se ei koskaan kunnolla oppinut luottamaan ihmisiin. Viimeisimmän omistajansa luona tamma sai vielä kaksi jälkeläistä ja se oppi pikkuhiljaa luottamaan omistajaansa. Tamma periytti nokkeluuttaan ja herkkyyttään, eivätkä onneksi sen hankalimmat luonteenpiirteet periytyneet. Arkeetta lopetettiin sen ollessa 20 vuotias.

eei. Amiraali
Suurimerkkinen musta pienhevosori Amiraali menestyi kouluratsastuksessa. Orin hyppytyyli ei ollut mikään paras, joten esteillä kilpailtiin vain seuratasolla. Orin luonne oli tasainen, eikä se pitänyt pahemmin meteliä itsestään, arvokkaan herrasmiesmäisesti ja nöyrästi se teki omat työnsä ilman vastahakoisuutta. Ori pääsi kilpailemaan muutamissa kansallisissa kilpailuissa. Hienoa oria ei jostain syystä kuitenkaan suositti jalostuksessa, joten se jätti jälkeensä vain kymmenen jälkeläistä. Ori periytti nöyrää luonnettaa ja hyviä liikkeitään. Ori lopetettiin pahan hiekkaähkyn vuoksi 16-vuotiaana.

eee. Marketta
Pienikokoinen, rautias Marketta oli perhetilalla syntynyt harrasteratsu. Tamma ei kilpaillut missään välissä, mutta sai varsoja kolme kappaletta. Hyvätapainen Marketta oli miellyttävä ratsastaa, vaikka hoitotoimenpiteissä vaadittiinkin käsittelijältä kärsivällisyyttä ja jämäkkyyttä. Tamma periytti jälkeläisilleen hyvää ratsastettavuuttaan. Tamma lopetettiin 25-vuotiaana, vaikka sillä olisi varmasti hyviä vuosia ollutkin jäljellä, koska omistaja ei kokenut olevansa enää kykeneväinen hevosenpitoon.

Pukatti on tarjolla suomen(pien)hevos jalostukseen ja se astuu evm-sukuisia tammoja.

Jälkeläiset

04.04.2017 - Tuiskulan Hepokatti - e. Tarun Hohtoinen - Niiranvaaran Oriasema
16.04.2017 - Orastuksen Brionne - e. S.T. Vihmaus - Siittola Orastus / Linn-Marie
14.06.2017 - Hirttivaaran Rateva - e. Urmakka - Hirttivaara / VRL-05594
15.06.2017 - Kateuden Marakatti - e. Vanilja Vanukas - VRL-00727
20.08.2017 - Heljän Pluto - e. Penni - Heljäkosken Tila

Näyttelyt

20.03.2017 - Veeran Yksityistalli - Piirretyt suomen(pien)hevosoriit - Spookiness - RCH (4-4-4-3½-4-4-4-3½-3½-3½=38p)

Kantakirjaustiedot:
70. KTK-tilaisuus 30.04.2017
19+16,5+15,5 = 68% - arvosteltu pienhevosena
- Sukupuolileima erinomainen, rotuleima voisi olla vahvempi. Tasapainoinen runko, risti takana, laskeva lautanen, aavistuksen ahtautunut takaosa. Alalinja väljä, kannettu. Avonainen kinnerkulma, lievä sapeli oej. Kuivat jalat. Hyvä, orimainen. lihaksikas kaula. Pää ponimainen. Terhakkaan oloinen ja käyttökelpoinen ori. Miellyttävä tekniikka.
- Selkeät leimat, komea ori. Etu- ja takajalat eri tasoissa, takaa voimaton. Siisti ja tasainen toteutus.

Suomenhevosten laatuarvostelu, Elokuu 2017
12 (3-3-3-3) + 20 + 18 + 20 + 20 = 90 p. / SLA-I
Hyvin väritetty.

ERJ:n alaiset

26.03.2017 - Jukola - 100 cm - 4/29
01.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 4/30
02.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 1/30
03.04.2017 - Hengenvaara - 80 cm - 1/30
04.04.2017 - Hengenvaara - 80 cm - 1/30
04.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 4/30
08.04.2017 - Hengenvaara - 80 cm - 3/30
08.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
09.04.2017 - Hengenvaara - 80 cm - 3/30
10.04.2017 - Hengenvaara - 80 cm - 3/30
11.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 1/30
11.04.2017 - Abgelegenheit - 100 cm - 3/30
11.04.2017 - Abgelegenheit - 100 cm - 3/30
11.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 4/30
13.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
13.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 1/30
13.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
14.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 1/30
15.04.2017 - Abgelegenheit - 100 cm - 4/30
15.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 5/30
18.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
19.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 1/30
20.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 3/30
20.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
21.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
21.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 5/30
22.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 5/30
22.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 3/30
23.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
23.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 1/30
24.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 1/30
26.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 4/30
26.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
27.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 3/30
28.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 4/30
29.04.2017 - Hukkapuro - 100 cm - 2/30
29.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 3/30
30.04.2017 - Wolf Sporthorses - 100 cm - 1/30

KRJ:n alaiset

22.03.2017 - Ruuvalli - Helppo A - 2/30
24.03.2017 - Ruuvalli - Helppo B - 4/30
16.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 4/30
20.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 2/30
21.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 1/30
22.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 1/30
23.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 5/30
26.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 5/30
28.04.2017 - Kisakeskus Lapland - Helppo A - 5/30

VVJ:n alaiset - 40 sij.

28.03.2017 - Wild Side Cobs - Vaativa yhdistetty yksilöille - 4/40
01.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi tarkkuuskoe yksilöille - 4/30
01.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 5/30
04.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi koulukoe yksilöille - 3/30
05.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi tarkkuuskoe yksilöille - 5/30
08.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 3/30
10.04.2017 - Yentel ponies - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
11.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa koulukoe yksilöille - 3/30
12.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa koulukoe yksilöille - 1/30
13.04.2017 - Yentel ponies - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
14.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa koulukoe yksilöille - 2/30
14.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 1/30
14.04.2017 - Hukkapuro - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 2/30
15.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi tarkkuuskoe yksilöille - 4/30
15.04.2017 - Hukkapuro - Vaativa koulukoe yksilöille - 4/30
15.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 3/30
16.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 2/30
15.04.2017 - Hukkapuro - Vaativa koulukoe yksilöille - 4/30
17.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi koulukoe yksilöille - 1/30
17.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa koulukoe yksilöille - 2/30
18.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi koulukoe yksilöille - 2/30
19.04.2017 - Teilikorpi - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 2/30
19.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
20.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi koulukoe yksilöille - 2/30
20.04.2017 - Teilikorpi - Vaativa koulukoe yksilöille - 1/30
20.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa koulukoe yksilöille - 3/30
20.04.2017 - Hukkapuro - Vaativa koulukoe yksilöille - 3/30
20.04.2017 - Hukkapuro - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
23.04.2017 - Teilikorpi - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 1/30
24.04.2017 - Teilikorpi - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
24.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 2/30
24.04.2017 - Hukkapuro - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
25.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi koulukoe yksilöille - 4/30
25.04.2017 - Hukkapuro - Noviisi tarkkuuskoe yksilöille - 2/30
26.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 3/30
27.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 2/30
27.04.2017 - Vähäpelto - vaativa koulukoe pareille - 2/30
29.04.2017 - Teilikorpi - Vaativa koulukoe yksilöille - 4/30
29.04.2017 - Teilikorpi - Vaativa tarkkuuskoe yksilöille - 1/30
29.04.2017 - Wolf Sporthorses - Vaativa koulukoe yksilöille - 4/30

12.03.2017 - Uusi koti, kirjoittanut Loci

Maneesin pohja oli vihdoin eilen saatu valmiiksi ja tänään vielä isäntä viimeisteli tallia. Kaikkea tarpeellista oli jo ostettu valmiiksi, kuten heinää ja rehuja. Automaattiset vesikupit tarkastettuaan tilan isäntä Tomi täydensi vesipadat kahden uuden orin tarhoista ja kytki paimenen verkkovirtaan. Toista kupillistaan kahvia hörppiessään oli vihdoin aika soittaa avovaimolle. Parin tuuttauksen jälkeen linja aukeni ja sieltä kuului alkuun vain rätinää ja muita kaukaisia ääniä. Lopulta Lotta vastasi puhelimeen ja kertoi, että nyt oli vähän huono hetki, Mustista oltaisiin lastaamassa traileriin.

Lotta lopetti puhelun lyhyeen kerrottuaan, että aikaa menisi korkeintaan kolme tuntia, mikäli lastauksessa tai matkalla ei tapahtuisi mitään ihmeellistä. Vihreään loimeen ja samansävyisiin kuljetussuojiin puettu friisiläisori steppaili hetken, mutta rauhoittui yhdestä reippaasta komennuksesta. Naista kiltisti seuraten, ori asteli lastaussiltaa pitkin traileriin traileriin. Palkinnon annettuaan Lotta kiinnitti orin ja sulki oriseinän.

Sinisiin kuljetustamineisiin varustettu herasilmäinen pienhevosori Pukatti odotti kiltisti hoitopuomiin sidottuna. Paljon käytetyistä kuljetussuojista repsotti avonaisena yksi tarra, joten Lotta nappasi ilmastointiteipin avonaisesta laatikosta ja kiepautti sitä kerran suojan ympäri. Laitettuaan teipin takaisin läpikuultavaan laatikkoon, otti nainen ketjunarun ja laittoi sen Kaapon turvan päältä kiinni. Irrotettuaan tavallisen narun nainen talutti kiltisti perässä seuraavan orin trailerin tyhjälle puoliskolle. Palkkionsa saatuaan ori huomasi seisovansa pienessä tilassa vailla pois pääsyä ja hirnahti vastalauseeksi. ”Älä huoli, pääset sitten kotona riehumaan sydämesi kyllyydestä”, Lotta sanoo ja hyppää ulos ahtaaksi käyneestä trailerista.

Yhdessä tallin omistajan kanssa takasilta nostettiin ja Lotta vielä kiitti tallin omistajaa kaikesta vaivasta, jonka tämä on nähnyt orien eteen. Katumaasturi pursusi tavaraa, mutta kaikki tärkeimmät, kuten hevosten paperit ja rahapussi olivat helposti saatavissa. Matka uuteen kotiin voi alkaa.

Matkalla trailerista välillä kuuluu kolistelua ja hirnuntaa. Matka oli hidas ja varmaan yhdistelmän suurimman sallitun kokonaispainon raja oli lähellä, mutta vihdoin pääsi Lotta hevosineen perille Niiranvaaran tilalle. Tomi saapui avovaimoaan, joka kurkotteli apukuskinpaikan jalkatilasta ketjuriimunnaruja, vastaan. Pikaisen halauksen saattelemina ruvettiin arvokasta lastia purkamaan. Hieman haparoivin ottein mies kiinnitti riimunnarua Kaapon turvan päälle ja Lotta odotti lastaussillan vieressä lupaa avata takapuomin.

Molemmat mustat orit vietiin ensiksi talliin, missä niiden varusteet vaihdettiin kotoisampiin. Klipatut orit saivat ulkoloimet päällensä ja pääsivät tarhoihinsa. Mustis ravasi komeaa raviaan oman tarhansa ympäri muutaman kerran ja hirnui ilmoittaen tulostaan. Vastauksetta jäänyt ori pärski vielä hetken, kunnes ryhtyi tarkemmin tutkimaan vierasta miljöötä. Kaapo taasen käveli oman tarhansa ympäri, päätyen heinäkasalle ja laittaen turpansa laadukkaan heinän sekaan. Kyllä nämä pojat vielä tänne kotiutuisivat, ennemmin tai myöhemmin, Lotta myhäili.

31.03.2017 - Valjakkoajovalmennus, valmentaja Snitch

Minut oli kutsuttu Ribcageen pitämään pienelle ryhmälle valjakkoajo-aiheista valmennuspäivää. Paikan pitäjä Manaaja oli minulle jo ennestään tuttu, mutta vasta tovin aikaa pystyssä olleella tallilla en ollut ehtinyt poiketa vielä kertaakaan aiemmin. Juuri ennen ensimmäisen valmennettavan paikalle saapumista olin käynyt rakentamassa nurmikentälle keiloista radan, joka sisälsi 15 erilaista tehtävää.

Ensimmäisenä vuorossa oli Lotta ja tämän komea suomenpienhevosori Kaapo. Olimme vaihtaneet muutamat sanat jo Lotan ilmoittautuessa valmennukseen, mutta muuten parivaljakko oli minulle täysin uusi tuttavuus. Ohjasin heidät edeltä kentälle tutustumaan rataan, sillä aikaa kun otin vastaan Vernaa ja Pusua, jotka pääsisivät näyttämään osaamistaan Lotan ja Kaapon jälkeen.

Sillä välin nurmikentällä Lotta ja Kaapo olivat verrytelleet itsenäisesti valmennusta varten, joten saapuessani kentän laidalle pääsimme suoraan aloittamaan. Annoin valjakolle aluksi vapauden valita vauhdin ja alku näyttikin varsin lupaavalta. Parin menosta huomasi heti, että molemmilla oli jo aiempaa kokemusta valjakkoajosta, sillä vaunun hallinta ja oikeiden teiden valinta oli hyvin hallussa. Ongelmaksi osoittautui vauhdin sääteleminen ja tasaisena pitäminen, aivan kuten Lotta oli aiemmin minulle kertonutkin.

Pari ensimmäistä porttia Kaapo malttoi suorittaa hillityssä ravissa, mutta Lotan päästäessä orin laukalle alkoi vaunujen tasapaino heittelehtiä kaarteissa. Tämän johdosta Lotalla oli hankaluuksia pitää ohjastuntuma vakaana, mikä taas johti radikaaleihin tempon vaihteluihin, kuten äkkinäisiin pysähdyksiin ja liikkeelle lähtöihin.

Ensimmäisen pallon pudotessa maahan keilan päältä pyysin Lottaa siirtymään takaisin raviin.”Pidä se ravissa! Isolaukkaista ja kädelle hidasta hevosta on parempi ajaa ravissa kuin laukassa. Reippaalla ja eteenpäin menevällä ravilla pääset parempaan rytmiin, kuin liian isolla laukalla joka vie hevosta liian paljon eteen silloin kuin ei pitäisi.” Ohjeistin Lottaa, joka teki työtä käskettyä. Meno näytti heti huomattavasti vaivattomammalta, kun valjakko pääsi sopuun siitä, millä vaihteella radalla edettiin.

Sarjojen suorittamisessa ei ilmennyt ongelmia, mutta suhteutetut välit vaativat molemmilta keskittymistä. Viimeinen koetus oli puusilta, jonka kohdatessaan Kaapo vaikutti epävarmalta, vaikka oli varmasti kohdannut samaisen esteen vaativissa kilpailuluokissa. Hevonen pysähtyi tällöin pyytämään tukea ohjastajaltaan Lotalta ja pienen rohkaisun jälkeen suostui ylittämään sillan varoen.

19.06.2017 - Pesupäivä, kirjoittanut Laura

”Missä kuralätäkössä sä olet rypenyt, eihän sua ole edes tunnistaa!” kulomusta suomenhevosori asteli kohti laitumen porttia tyytyväisen näköisenä, kaikki kauniinvalkeat merkit päästä ja jaloista mudalla kuorrutettuna. Laidun näytti kautaaltaan vihreältä ja aurinko paistoi ties monetta päivää putkeen, joten Pukatin uuden lookin salaisuus tuntui jäävän salaisuudeksi sen tönäistessä mua jo käsivarteen hellästi. Riimua pukiessani kerroin pienhevoselle päivän suunnitelmista, joihin bonuksena tuli heti ensimmäisenä vesipisteen luona piipahtaminen - eihän tuollaisella mutanorsulla viitsisi näyttäytyä metsässä, ties vaikka komeita miehiä (ja tammoja) tulisi vastaan!

Itse pesutilanne ei onneksi vaatinut erityisempiä toimenpiteitä - sidottuani Kaapon siinni pihan puomiin pääsin kuuraamaan sen likaantuneita jalkoja ja kaivelemaan valkeita sukkia esille. Ori seisoskeli koko toimenpiteen ajan nätisti ja lopulta valkeiden karvojen päältä kuoriutuikin aimo kerros mutaa, jonka seurauksena pääsin siirtymään naamavärkin kimppuun. Muutaman kerran Pukatti koitti napsaista pesusientä kädestä, mutta muuten se tyytyi vain odottelemaan lupaamiani pesuherkkuja, jotka se saikin heti kylvyn jälkeen!

16.07.2017 - hieroja, kirjoittanut Loci

Kaapo oli vaikuttanut normaalia jäykemmältä ratsastettaessa, joten olin tilannut meille ensimmäistä kertaa ikinä hevoshierojan. Jonna Vaaranlahti saapui odotettua aikaisemmin, joten en ollut vielä kerennyt hakemaan Kaapoa sisälle. Nainen suhtautui asiaan kuitenkin positiivisesti ja tuli mukaani tarhalle, mitä enemmän hän havaitsisi, sitä paremmin hän osaisi hoitaa hevostani.

Jonna kertoi jo heti talliin päästyämme, että takapäässä oli selkeästi jumia, todennäköisesti myös lavoissa. Pikaisen harjauksen jälkeen esitin Kaapon liikkeet tallipihalla käynnissä ja ravissa, minkä jälkeen Jonna tunnusteli lihaksia. Kaapo ei oikein tykännyt ajatuksesta ja olisi mieluusti napannut hierojasta palasen muistoksi, jollen olisi ollut estämässä.

Tallin pesukarsinassa ori kuitenkin rauhoittui saatuaan eteensä kasan heinää, jota syödä toimenpiteen aikana. Jonna aloitti kaulalta ja esitteli minulle mitä teki ja mihin se vaikutti. Lavan luona hän opetti minulle pari hyvää liikettä, joilla voisin joka ratsastuksen jälkeen vähän helpottaa lihasjumeja. Kylkien kanssa oli sama juttu, tosin niille ei oikein hyviä venytyksiä ollut, kunhan saisin Kaapon hyvin taipumaan molempiin suuntiin, niin se auttaisi. Kaapon lantio ja risti olivat selkeästi jumissa ja se kertoi puutteellisesta tekniikasta tai voimasta takapäässä.

Jonna näytti minulle vielä hyviä venytyksiä ja sitten keskityimme Kaapon treeniohjelmaan ja sen parantamiseen. Saisin lisätä puomityöskentelyä ja korvata esteratsastuksen irtohypytyksellä hetkeksi, myös rentouttavaa maastoilua ja uimista Jonna suositteli kovasti. Ratsastuksessa Kaapon tulisi saada ahkerasti koota ja venyttää, jotta lihakset vahvistuisivat, eikä nyt saisi ottaa liian rankkoja treenejä ja vähintään kerran viikossa pitäisi ottaa kunnon paikat avaava humputtelupäivä. Seuraavan käyntikerran sovimme parin viikon päähän, jolloin nähtäisiin, oltaisiinko menossa oikeaan suuntaan.

22.07.2017 - 23.07.2017 - Yöttömän yön vaellus Piilovuorella, kirjoittanut Loci

Matka Piilovuoreen Pukatin kanssa oli vaivatonta. Ori on kuitenkin matkustanut useasti yksin. Saimme käyttöömme pienen vierastarhan, jossa Pukatti sai jaloitella ja mussuttaa heinää, sekä osan ilta-ruuistaan, sillä varsinaiset iltapöperöt tulisivat niin myöhään tänään.

Estesatulassa monta tuntia istuminen ei houkutellut varmasti ketään, joten poikkeuksellisesti olin varannut mukaan koulusatulan. Varustin Pukatin trailerin vieressä ja varustin meidät molemmat ötökkämyrkyllä, jotta edes osan aikaa verenimijät pysyisivät loitommalla. Itse olin varustautunut kuoritakkiin, jonka alla oli pelkkä t-paita.

Matkaan lähdettiin viiteajan puitteissa, mutta Kaapon kanssa saimme jonkin aikaa odotella viimeisiä ratsukoita. Ilta-auringossa vaeltaminen oli jotain uskomatonta ja maisemat vetivät hiljaiseksi. Luonto oli kovin erilaista, kuin kotona, vaikka jotenkin niin samankaltaista, suomalaista luontoa.

Leirissä purimme hevoset ja ne pääsivät omiin pikku tarhoihinsa nauttimaan ansaitusta vapaa-ajasta. Kaapo tuntui ajattelen “vihdoinkin sitä ruokaa tulee, iltapala-aika meni jo!”, kun annoin sille sen oman väkirehuannoksen.

Vihdoin teltat pystyyn saatuamme pääsimme paistamaan makkaraa ja keskustelemaan. Keskustelu painottui pitkälti hevosiin ja omiin kotitalleihin. Kaapo sai paljon kehuja komeasta ulkomuodostaan ja kyselivät sen sukua. Varttimailin nimi sai joissakin ahaa-elämyksen aikaan, samoin Erkan-Eko, toisille suku taas oli kovin vieras.

Kun tankkaus oli suoritettu Taru ilmoitti, että kaikkien olisi kokoonnuttava erämökin toiselle puolen aukiolla, meillä olisi nimittäin tutustumisleikkien aika! Osa, kuten minä, heittäytyi heti mukaan, toisia saatiin houkutella hetken aikaa. Ensin meidän tuli kertoa nimemme mukaisesti adjektiiveja ratsuistamme. Omani olivat lunki, ahmatti, taitava, tottelevainen ja ahkera.

Leikkien jälkeen pääsimme vihdoin nukkumaan telttoihin, joita oli varattu yksi kahta vaeltajaa kohti. Yöllä en oikeastaan saanut nukuttua; itikoita vaikutti ilmestyvän kuin tyhjästä inisemään korvanjuureeni, vaikka kuinka monta olin jo tappanut. Lopulta onnistuin nukahtamaan, sillä huomasin herääväni aamulla ulkoa tuleviin ääniin.

Aamutoimet olivat helpot. Omat hampaat pestyäni annoin Kaapolle sen aamuruuan ja suuntasin omalle aamupalalle. Mitään kovin erikoista ei ollut tarjolla, nokipannukahvia ja teetä halukkaille, mehua ja evässämpylöitä. Ahneesti iskin kiinni sämpylään ja odotin seuraavan kahvisatsin valmistumista. Saatuani joka-aamuisen kahviannokseni ja syötyäni vielä toisen sämpylän suunnistin Pukatin luokse.

Pieni tarha oli tarjonnut sopivasti heinää, joten siitä minun ei ollut tarvinnut murehtia. Rehuastian toimitin muiden luokse mönkijän viereen. Olin kantanut mukanani Kaapon varusteet tarhalle, joten harjasin orin huolellisesti ja aloin varustamaan. Aamu oli venähtänyt pitkäksi, mikä oli sallittua.

Vaeltamaan lähdimme taas kaikkien ollessa valmiita. Tänään suuntasimme takaisin kohti Piilovuorta vähän toista reittiä. Matkalla näimme kauniita tunturipuroja sekä pieni vesiputouksia. Yhden luona Pukatti pysähtyi haistelemaan ja joutui järkyttyneenä ottamaan askeleen takaisin, sillä aivan sellaisen virtaukseen se ei ollut tottunut muualta kuin vesiletkusta.

Välillä pidimme tauon, jolloin hevosilta otettiin varusteet pois ja ne saivat syödä vapaasti heinää. Me ihmiset saimme syötäväksi myöskin evästä, tosin sämpylät alkoivat jo pikkuhiljaa tulla minulta korvista ulos.

Loppumatkaa kohden purot vähenivät, mutta maisemat olivat edelleen upeat. Aivan näin pitkään en koskaan ollut ratsastanut ja vaikka minulla olikin koulusatula alla, alkoi takamukseni jo ilmoittaa, että nyt ollaan istuttu aivan riittävästi jo satulassa.

Parin tunnin päästä Piilovuoren tallirakennukset kuitenkin ilmestyivät näkyviin. Kaapo pääsi suoraan traileriin, jonne olin asettanut valmiiksi täyden heinäverkon. Itse kävelin hetken aikaa saatuani kaiken pakattua takaisin autoon. Mietin vain, mitenhän Tomi oli oikein pärjännyt muiden orien kanssa yksinään kotona.

30.07.2017 - hieroja, kirjoittanut Loci

Jonnan toinen käynti olisi tänään, joten muuten Kaapo saikin viettää vapaapäivää. Olimme pitäytyneet liikunnansuhteen viimekerralla tehdyssä suunnitelmassa ja olin päivittäin iltatallia tehdessä itse hieronut pahimpia ongelmakohtia. Myös venytyksiä olimme yhdessä harjoitelleet.

Jonnan saapuessa kävimme taas yhdessä hakemassa Kaapon ja samalla nainen tarkasteli orini liikkeitä. Parempaan päin oltiin jo kuitenkin menty, mutta edelleen takapään liike näytti vähän kireältä, etupää alkoi olla jo hyvä.

Kaapo ei tänään vaatinut oikeastaan harjausta, joten Jonna ryhtyi heti töihin. Vaikka olin itse nyt kaksi viikkoa ahkerasti oria hieronut, kyselin edelleen neuvoja, miten itse voisin edistää lihashuoltoa. Vastasin loimitusta ja verryttelyä koskeviin kysymyksiin. Jonna myöskin kyseli mitä olimme tehneet viimeisen kahden viikon aikana, kun kerroin vaellusreissusta, hän epäili, että pitkä kuljetus oli saattanut osittain hidastaa prosessia, sekä samoin pitkä ratsastusaika. Jatkossa pysyttäisiin korkeintaan tunnin kuljetusmatkoissa ja kahden tunnin ratsatuksissa, ainakin kuukauden ajan.

Sovimme seuraavan kahden viikon ohjelman, joka oli lähes samanlainen kuin viimeiset kaksiviikkoa. Voisin kerran käydä hyppäämässä pieniä esteitä ja ottaa pidemmän, hitaan maaston ohjelmaan, lisäksi kahluuttamista ja uimista normaalin ratsastuksen lisäksi. Seuraava käynti olisi taas kahden viikon kuluttua.

Ruokinta

RehuAamuPäiväIlta
Kuivaheinä4 kg3 kg4 kg
Säilöheinä0 kg0 kg0 kg
Kaura0,5 L-0,5 L
Sport mix0,5 L-0,5 L

Kesällä osa heinästä voidaan korvata tuoreella, omalta laitumelta niitetyltä heinällä. Rankan treenin jälkeen lisättävä iltaruokaan elektrolyyttejä ja tarjottava lämmintä melassivettä. Ei saa ruokkia ilman lupaa.

Varusteet


Varusteita olemme hankkineet Equestrian Prosta, Kivimetsän varusteesta ja OddPixelistä.

Kouluratsastus

  • Mustat nahkavarusteet
  • Satulavyöhön aina pehmuste!
  • Kolmipalakuolain
  • Joustopintelit patjojen kanssa joka jalkaan
  • Valkoinen huopa kilpailuihin, valmennuksiin vaaleansininen
Este- ja maastoratsastus
  • Ruskeat nahkavarusteet
  • D-rengas kolmipalakuolain
  • Eteen jännesuojat ja butsit, taakse hivutussuojat
  • Tummansininen huopa kilpailuihin, valmennuksiin keskisinen
  • Korvahuppu kilpailuihin ja valmennuksiin
Ajo
  • Ruskeat nahkavarusteet
  • Liverpool kuolain
  • Joustopintelit patjojen kanssa joka jalkaan
Matkustukseen
  • Nahkariimu ja ketjunaru
  • Siniset kuljetussuojat kaikkiin jalkoihin
  • Sininen häntäsuoja
  • Tarvittaessa käytetään pilkullista fleece-loimea
  • Muista ottaa mukaan varariimu ja -naru sekä tarvittaessa sisätoppaloimi ja vaihto fleece-loimi
Loimitus
  • Liikutuksen jälkeen tarvittaessa villaloimi ja sadeloimi
  • Kolealla kelillä sadeloimi
  • Kun pakkasta yli -5 astetta, tai pakkasen purevuus vastaava, toppaloimi
  • Klipattuna aina sisätoppaloimi, ulos toppaloimi päälle
  • Ratsastukseen tarvittaessa heijastusloimi tai ratsastusloimi. Enkkuviltti mukaan maneesiin ym.
Muuta
  • Kilpailuihin pestään jalkojen merkit kimoshampoolla, tarvittaessa myös pää
  • Kengitysväli 6vk
  • Liikutuksen jälkeen jos hikinen, aina pesu, tarvittaessa jätä karsinaan kuivatusloimen kanssa
  • Elektrolyytit rankan treenin jälkeen iltaruokaan
  • Kaapon varusteita ei saa lainata muille hevosille, tallilta löytyy ylimääräisiä varusteita, jotka ovat yhteiskäytössä. Kaikki Kaapon varusteet on nimetty.
  • Nahkavarusteiden täyshuolto vähintään kuukausittain, kisoihin pestään ja rasvataan aina, viikoittain käytettyjen varusteiden pesu, nahkavarusteet pyyhitään kostealla joka käyttekerran jälkeen
Ulkoasu © M Layouts, Muokkaukset © Loci
Kaikki materiaali © Loci, jollei toisin mainittu
Kyseessä on virtuaalitalli